Janne Ranta | Ajatuksia huomioimisesta
29.09.2026
Vanha suomalainen sananlasku tietää kertoa, että ”kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää”. Tämä sananlasku on harkinnanarvoinen myös työntekijöiden kiittämisessä ja palkitsemisessa, vaikka usein saatetaan yksinkertaistaen ajatella, että yhden palkitseminen ei ole muilta pois. Ideaalimaailmassa varmaan on näin, mutta aikuisten oikeassa maailmassa asioita ei usein kuitenkaan välttämättä siten koeta.
”Kuvaamilleni tilanteille on mielestäni tyypillistä, että ei ole olemassa yhtä kaikkialla ja aina sopivaa patenttiratkaisua, vaan esihenkilön on usein valittava lähestymistapansa jostain idealististen äärivaihtoehtojen väliltä.”
Alla havaintojani erilaisista tilanteista, joihin olen +20 v esihenkilöurallani yksityisen sektorin toimihenkilöympäristössä törmännyt. Kuvaamilleni tilanteille on mielestäni tyypillistä, että ei ole olemassa yhtä kaikkialla ja aina sopivaa patenttiratkaisua, vaan esihenkilön on usein valittava lähestymistapansa jostain idealististen äärivaihtoehtojen väliltä.
Omassa esihenkilötyössäni olen usein esimerkiksi miettinyt, että onko tietyssä tilanteessa tarkoituksenmukaista huomioida esiinnostamalla ja (tyypillisesti symbolisella) palkinnolla joku yksittäinen työntekijä vai laajempi tiimi, koska lähes aina kyse on lopulta kuitenkin tiimityöstä. Toisaalta yhden työntekijän panos ja omistautuminen on saattanut olla aivan poikkeuksellista muihin verrattuna ja koko tiimin samalla tavalla huomiominen ei toisi tätä olennaista eroa esiin.
Toinen palkitsemiseen liittyvä ja läheisesti sananlaskuun viittaava ilmiö koskee oikeutuksen tunnetta. Eli käytännössä sitä, että jos huomionosoitukset ovat osuneet toisille, niin tiimiläinen saattaa ajatella, että ”kohta on varmaan minun vuoroni” arvioimatta oman suoriutumisensa laatua. Itse näen kuitenkin mahdollisena, että huomioiminen saattaa jossain määrin keskittyä tietyille henkilöille, koska suurimmat vastuunkantajat ja venyjät tuppaavat olemaan samoja henkilöitä kerrasta toiseen. Toisaalta on toki tärkeää huomioida ja kiittää myös asianmukaisesti kaikkia, jotka ovat hyvällä normityöskentelyllä mahdollistaneet tavoitteiden saavuttamisen. Mutta yleisesti ottaen en näe, että jatkuvasti pelkkien osallistumispalkintojen jakaminen olisi mielekästä. Tämä jo pelkästään siitä syystä, että eivät asiakkaatkaan osta huvin ja vaihtelun vuoksi eri toimijoilta, vaan paarhaaksi kokemaltaan ja on tärkeää, että tämä liiketoiminnan luonne syvällisesti ymmärretään myös organisaatiossa.
”Toisaalta on toki tärkeää huomioida ja kiittää myös asianmukaisesti kaikkia, jotka ovat hyvällä normityöskentelyllä mahdollistaneet tavoitteiden saavuttamisen. Mutta yleisesti ottaen en näe, että jatkuvasti pelkkien osallistumispalkintojen jakaminen olisi mielekästä.”
Näen myös hyvin tärkeäksi taustoittaa tiimiläisille minkälaiset toimivaltuudet esihenkilöillä on palkitseminen suhteen, koska joillekin työntekijöille tämän hahmottaminen ei ole itsestään selvää. Hyvin harvassa taitavat olla työyhteisöt, joissa palkitsemisen seurauksena voisi marssia autokauppaan, vaan pääsääntöisesti työyhteisöissä resurssit palkitsemisen suhteen ovat hyvinkin niukat tai jopa olemattomat. Palkittu saattaa kuitenkin ymmärrettävästi tuntea ristiriitaa sen suhteen miten paljon hän on tavoitteen suhteen ponnistellut ja kuinka vähäinen / olematon rahallinen arvo mahdollisella muullakin kuin sanallisella palkitsemisella on. Olen itsekin saanut palautetta, jossa palkittu kertoi pitävänsä kiittämisen yhteydessä annettua pientä tavaralahjaa loukkauksena verrattuna pitkäaikaiseen panostukseensa.
Olen törmännyt myös henkilöihin, jotka eivät suin surminkaan halua tulla huomioiduiksi tai ylipäätään olla huomion keskipisteenä. Mielestäni myös tämä on hyvä ottaa huomioon ja jakaa palaute ja kiitokset tällaisille henkilöille hienovaraisemmin tavalla, joka on heille mieluinen, eikä väkisin mennä yhdenkoon toimintatavalla. Mutta jälleen kerran tämäkin vaatii huolellista kommunikointia, koska poikkeavat toimintavat voivat helposti synnyttää vääriä tulkintoja.
”Joka tapauksessa henkilöstön säännöllinen, vilpitön ja johdonmukainen huomioiminen saavutuksista ja panostuksesta pitäisi kuulua jokaisen esihenkilön työkalupakkiin.”
Joka tapauksessa henkilöstön säännöllinen, vilpitön ja johdonmukainen huomioiminen saavutuksista ja panostuksesta pitäisi kuulua jokaisen esihenkilön työkalupakkiin. Moni esihenkilö varmasti jakaa kokemukseni harmituksesta kuinka niukasti resursseja (jos ollenkaan) on huomiointiin käyttää. Toisaalta suurimmalle osalle henkilöistä arvokkaampaa on silti asiaanosuvat ja sydämestä lausutut kiitoksen sanat.
—
Kirjoittaja, Janne Ranta, toimitusjohtaja AirLife Finland, HumanPower24 Ihmisläheisin johtaja (alle 250 hlö työllistävät organisaatiot), HumanPower26-lähettiläs