Läsnäolon kautta kiireettömään elämään

25.01.2021

”Luovuus syntyy, kun olen läsnä siinä, mitä teen.” – Tommy Hellsten

Oli kyse sitten onnellisuudesta, ajankäytöstä, tehokkuudesta, luovuudesta, innovatiivisuudesta tai oppimisesta, niin yksi oleellisimmista taidoista on läsnäolon taito. Olemme usein paikalla fyysisesti, mutta henkisesti jossain aivan muualla – ehkä jopa seuraavassa paikassa, jossa pitäisi jo kohta olla. Saamme asioita aikaan, kun keskitymme niihin täydellisesti. Pääsemme flow-tilaan, jolloin tekeminen, taidot ja tehtävän haastetaso ovat optimaalisessa tilassa.

Jos kadotamme yhteyden siihen, mikä on meille tärkeää, niin teemme asioita, jotka eivät välttämättä ole tärkeitä. Kiire on läsnäolon pahin vihollinen. Kiireiset paahtavat työtehtävästä ja palaverista toiseen ilman lepotaukoja, mikä aiheuttaa väsymystä, joka pahimmillaan voi johtaa uupumiseen.

Itsetutkiskelun kautta voimme hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme ja löytää pohjimmaiset arvomme. Ne asiat, jotka ovat meille tärkeitä. Tällöin pystyy olemaan tilanteessa kuin tilanteessa läsnä.

Tekemisen ja olemisen välinen tasapaino

”Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä, mitä hän ei tarvitse.” – Tommy Hellsten

Teollistumista ennen ei ollut sellaisia käsitteitä kuin vapaa-aika ja työaika, työelämä ja elämä. Aiemmin oli pelkkä elämä ja oleminen, joka jakaantui kahtia siihen, kun ollaan kotona tai ollaan töissä – eli he joko olevat tai tekevät.

Ihmiset joko tekevät tai olevat. Varsinkin nykypäivänä tekeminen on ottanut suuren vallan. Pelkällä tekemisellä ihminen rakentaa identiteettinsä ja arvonsa tekemisen nojaan. Silloin on se, mitä saavuttaa ja tekee. Saavutusten kautta löytää merkityksen ja oman hyödyllisyytensä.

Tekemisen ja olemisen välille kannattaa löytää tasapaino. Oleminen on latistettu tarkoittamaan, ettei tekisi mitään, kun todellisuudessa oleminen on aktiivinen tila. Tommy Hellsteniä vapaasti lainaen kaiken tekemisen tulisi nousta olemisesta. Jos näin ei ole, niin tekeminen villiintyy ja joutuu harhateille.  Tällöin ihminen ei ole läsnä. Jos ihmisellä ei ole yhteyttä syvään sisimpäänsä, niin hänellä on paha olla, henkilökohtainen merkitys katoaa ja hän ei välttämättä enää tiedä kuka hän sisimmiltään on.

Tätä merkityksen puutetta kompensoidaan liialla tekemisellä. Tällöin tehdään liikaa ja vääriä asioita, koska arvomaailma on kehittynyt pinnalliseksi.

Yksi seuraus on kiire

Yksi seuraus tekemisen ja olemisen ristiriidasta on kiire. Usein luullaan kiireen tarkoittavan, että ihmisellä on paljon tekemistä. Todellisuudessa ihminen voi joko tehdä paljon tai vähän, mutta kokea molemmissa tilanteissa kokea kiireen tunnetta. Kiire on sitä, ettei ihminen ole läsnä siinä, mitä tekee.

Kiireelle tyypillistä on myös, ettei ihminen itse näe, että hän on luonut itse sen kiireen. Hän kokee, että hän on kiireen uhri. Työ, perhe tai taloudellinen tilanne hänen mielestään vaatii, että pitää tehdä paljon. Tällöin yksilö kokee kiireen olevan luonnonvoima, jolle hän ei voi tehdä mitään.

Jos aidosti lähtee tutkailemaan kiirettä, niin se ei ole luonnonvoima. Kiire muodostuu pitkälti ihmisen omista valinnoista. Kiire on sitä, että ihminen on väärässä paikassa väärään aikaan. Hänen pitäisi olla jo tekemässä sitä seuraavaa asiaa, joka on listalla jonossa.

Kiireen valloissa ihmiseltä puuttuu kyky olla läsnä. Silloin hän on sokea omaan itseensä, omaan olemiseensa. Hänellä ei enää ole kristallinkirkkaana ne asiat, jotka ovat tärkeitä. Silloin hän vain tekee kaiken; oli se sitten tärkeää tai ei.

Elämme kulttuurissa, jossa kiire on normaalitila, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Kiireellä jopa luodaan ihmisarvo, jossa ihminen nähdään tärkeänä, jos hänellä on paljon sitoumuksia ja kalenteri täynnä. Kiireetön joutuu pyytelemään anteeksi, jos hän on joutilas, koska tällöin hän on merkityksetön.

Kun ymmärtää, että luo kiireen omilla valinnoillaan, niin ottaa ensimmäisen askeleen kohti kiireen vastakohtaa, joka on läsnäolo. Läsnäolo johtaa luovuuteen, innovatiivisuuteen ja siihen, että teet vähemmän, mutta saat enemmän aikaan. Se johtuu siitä, että tekeminen on fokusoitunutta ja yksilö ymmärtää, mitä tilanne vaatii. Kun tietää, mitä pitää tehdä, niin ei yritä tehdä kaikkea.

Tätä täydellistä olemista, läsnäoloa kutsutaan myös flow-tilaksi.

Uupuminen

Jos ihminen ei tunnista luoneensa kiireen itse, niin ennen pitkään hän ajautuu uupumukseen. Uupuminen eroaa väsymisestä sillä, että väsyneenä pystyy tekemään töitä ja jos lepää, niin palautuu. Jos ihminen ei kykene kuuntelemaan omaa väsymystään ja ei lepää, niin väsymys lähtee vyörymään lumipallon tavoin. Väsymys muuttuu raskaammaksi ja muuttuu lopulta uupumiseksi. Uupuneena ihminen ei virkisty, vaikka lepäisi. Hän on työkyvytön.

Uupuminen ilmiönä ei ole fyysinen, vaan henkinen. Uupunut on kadottanut yhteyden itseensä ja olemiseensa. Hän rakentaa ihmisarvoaan tekemisen kautta, eikä enää kykene kuuntelemaan omaa väsymystään.

Kuuntele webinaari:
Taltuta burnout-kulttuuri

Katselmus syvään itseen

Uupuminen on kärsimys, joka on paradoksaalisesti myös toivonkipinä. Ihmisellä on niin paha olla, ettei hän enää tutki muita tai olosuhteita, vaan alkaa tutkia omaa itseään. Itsensä tutkiminen on yksi elämän suurista käännekohdista, koska se johtaa tietoisuuteen ja katselmukseen syvään omaan itseen.

Usein tyydymme syyttämään omasta pahasta olostamme ympäristöä tai muita ihmisiä, mutta itsensä tutkimisen kautta pääsemme tutkailemaan omaa osallisuuttamme. Eikä missään nimessä ole helppoa löytää oma osallisuutensa omassa huonovointisuudessaan. Saatikka sen, ettemme ole täydellisiä.

Itsetutkistelun kautta kykenemme löytämään oman persoonallisuuden piirteemme hyvine ja huonoine puolineen, ja hyväksymään ne. Tällöin ne persoonallisuuden piirteet eivät enää hallitse sinua.

Ihmisen, joka tiedostaa oman itsensä ja on aidosti läsnä, on sellainen, jonka lähellä on hyvin helppo olla. Hänen läheisyydessään saa olla sellainen, mitä on, eikä toinen vaadi mitään tai halua muuttaa sinua. Se johtuu siitä, että hän ymmärtää toisen keskeneräisyyden, koska on nähnyt oman keskeneräisyytensä.

Ota yhteyttä